Hyvinvointiblogi Ilo Elää

Mitä hyötyä työnohjauksesta on?

Sunnuntai 30.7.2023 - Työnohjaaja SOSPED, STOry Jaana Laurinvaara

Satuin kuulemaan metrossa parin pysäkin välisen ajan kahden henkilön keskustelua työnohjauksesta. Toinen henkilö kertoi kaverilleen, että heidän työpaikallaan alkaa työnohjaus ja että osa porukasta odottaa sitä kovasti. Hänen puhekumppaninsa kummasteli, että työnohjaus? ”Tehän olette kaikki jo vanhoja konkareita.” Toinen sanoi, että ei hänkään oikein tiedä, mitä työnohjauksessa tapahtuu, mutta että kyse ei ole työhön opastamisesta. Hän sanoi asian liittyvän jotenkin siihen, että opittaisiin käsittelemään asioita hyvässä hengessä eikä syyllistettäisi. Kiireessä kun tulee välillä sanottua turhan suoraan ja se kiristää työilmapiiriä.  

Kummallakin heistä oli mielikuva työnohjauksesta. Mitä työnohjaus sitten on ja mitä siinä tapahtuu? Suomenkielinen sana työnohjaus on hieman harhaanjohtava. Kyse ei ole työhön opastamisesta tai perehdyttämisestä. Työnohjaus on suomennettu englannin kielisestä sanasta supervision. Englannin kielessä käytetään myös termejä counselling ja work-counselling.

Työnohjaus perustuu luottamukseen ja aitoon vuorovaikutukseen

Työnohjauksessa jäsennetään työnohjaajan avulla omaa työtä ja työyhteisöä uudella tavalla. Siinä saadaan uutta näkökulmaa. Työnohjaus perustuu luottamukseen ja aitoon vuorovaikutukseen työnohjaajan ja ohjattavien välillä, jolloin työnohjauksessa voi olla omana itsenään pelkäämättä esim. kasvojensa menettämistä tai olevansa tyhmä. Työnohjauksessa keskustellaan ohjattavien kokemuksista ja käsityksistä sekä myös peloista, jotka liittyvät työnmaailmaan. Näistä kokemuksista opitaan esim. erilaisia suhtautumistapoja asioihin ja jännitteet työyhteisössä tai yksittäisen ohjattavan mielessä menettävät merkityksensä.

Työnohjauksella on merkitystä henkilökohtaisen ammatillisen ja persoonallisen kasvun tuottajana sekä työyhteisöille merkityksellisen uuden tiedon mahdollistajana, joka tukee uusien oivallusten syntymistä ja edesauttaa työhyvinvointia. Työyhteisöjen psykologinen turvallisuuden tunnen paranee, millä on tutkimuksissa todettu olevan suora yhteys työn tuottavuuteen.

Kuinka usein ja missä?

Yleensä työnohjaaja tapaa ohjattavansa (yksilön tai ryhmän) kahden – neljän viikon välein ja tapaaminen kestää 1 – 2 tuntia kerrallaan. Tapaamiset voidaan järjestää asiakkaan tai työnohjaajan tiloissa, myös ulkona luonnossa. Työnohjauksen maksaa usein työnantaja, sillä se on yksi henkilöstön ja työhyvinvoinnin kehittämisen muoto. Työnohjaukseen voi tulla myös itsemaksavana.

Työnohjauksessa on ohjattavalla /ohjattavilla aktiivinen rooli, sillä henkilö prosessoi uutta informaatiota aikaisempien tietojensa ja kokemuksiensa pohjalta. Kyseessä on ns. kokemuksellinen oppiminen.

Työnohjaaja keskittyy kuuntelemaan ohjattavansa tapaa ajatella, jonka myötä on mahdollisuus ymmärtää hänen tapaansa hahmottaa maailmaa ja auttaa häntä suhtautumaan uudella tavalla ympäristöstä tuleviin ärsykkeisiin.

Kuka on työnohjaaja?

Valtaosa Suomessa toimivista työnohjaajista kuuluvat Suomen työnohjaajat ry:hyn (STOry). He ovat suorittaneet n. 2 vuotta kestävän työnohjaajakoulutuksen perustutkintonsa lisäksi. Itselläni on kasvatustieteiden maisterin ja psykologian kandidaatin tutkinnot Helsingin yliopistosta. Sen lisäksi olen suorittanut 80 opintopisteen Työnohjaaja ja työyhteisöjen -kehittäjä koulutuksen. Olen STOry jäsen ja ohjaan sekä yksilöitä että työyhteisöjä ja tiimejä.

Itse pidän tärkeänä vetämissäni työnohjauksissa, että asioita lähdetään ratkaisemaan voimavarakeskeisesti eli mietitään, mikä on hyvin ja miten kehittämistä kaipaavia asioita voidaan parantaa. Ongelmat paisuvat helposti, jos lähdetään liikkeelle ongelmakeskeisesti ja upotaan ”suohon”. Myönteisen kautta asioiden lähestyminen tuottaa parhaiten toivotun tuloksen.

Kiinnostuitko? Tule tutustumaan työnohjaukseen veloituksetta lähi- tai etätapaamiseen

Haluaisitko sinä /työyhteisösi tutustua työnohjaukseen veloituksetta? Ole yhteydessä (jaana@iloelaa.fi tai puh. 040 161 8895), niin varataan sinulle/teille sopiva aika. Voit varata ajan myös sähköisestä kalenteristani https://vello.fi/iloelaa/

Mistä hevosavusteisessa työnohjauksessa on kyse?

Perjantai 16.9.2022 - KM, PsK, työnohjaaja STOry, kognitiivinen lyhytterapeutti, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja Jaana Laurinvaara

Hevosavusteinen työnohjaus tekee tuloaan Suomeen.  Kyse ei ole kuitenkaan mistään täysin uudesta ilmiöstä vaan hevoset ovat valmentaneet jo yli 20 vuotta yksityisiä ihmisiä ja työyhteisöjä sekä yritysjohtoa lähinnä vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa maailmalla.

Hevosavusteinen työnohjaus kuuluu työnohjauksen toiminnallisiin menetelmiin. Muita toiminnallisen työnohjauksen muotoja ovat mm. taide ja tanssi. Kun tilanteita lähestytään toiminnan kautta, voidaan työnohjauksessa saada esille kehoon lukittuja ajatuksia ja tuntemuksia, joita ei ehkä ole tiedostettu lainkaan ja näin ratkaistua ongelmatilanteita. Asioita voidaan kuvata ja havainnollistaa muutenkin kuin puhumalla.

Työnohjauksen tavoitteina on usein työhön liittyvien kuormittavien tekijöiden selkiyttäminen, työhyvinvoinnin tukeminen, itsetuntemuksen ja tunnetaitojen lisääminen tai työkulttuurin uudistaminen. Työnohjaus voi olla yksilö-, ryhmä- tai työyhteisöohjausta.

Hevosavusteista työnohjausta käytettäessä työnohjaajalla täytyy olla näkemys siitä, miksi hän käyttää ko. menetelmää.  Itse ehdotan hevosia käytettäväksi työnohjauksessa mm. silloin, kun on odotettavissa, että hevosavusteisen toiminnan kautta voi syntyä uusia oivalluksia, vaihtoehtoisia näkökulmia tai ratkaisuja ongelmatilanteisiin nopeammin kuin normaalissa neuvotteluhuoneessa tapahtuvassa työnohjaustilanteessa. Välillä taas ohjattavat toivovat itse hevosavusteista työnohjausta. Hevosavusteinen työnohjaus sopii myös erittäin hyvin johtamis-, tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Moni asia ratkeaa ajattelemalla ja puhumalla, mutta loppujen lopuksi ihmisten välisestä kommunikaatiosta vain alle 10 % on sanallista informaatiota. Hevoset toimivat hyvin ikään kuin neutraalina peilinä ihmisen toiminnalle. Hevosten keskinäinen vuorovaikutushan perustuu hienovaraiseen sanattomaan viestintään.

Teknisesti harjoitukset ovat yksinkertaisia eivätkä vaadi aikaisempaa hevosmieskokemusta. Aivan aluksi hevoseen tai hevoslaumaan voidaan tutustua maasta käsin sitä tarkkaillen. Talutusharjoitukset auttavat yhteisen kielen rakentamisessa. Ihmisen ja hevosen välinen sanaton ”leikki” puolestaan rakentaa keskinäistä luottamusta.

Harjoitteissa keskitytään työnohjauksen tavoitteiden suuntaisiin tehtäviin hevosen kanssa. Kun hevosavusteisessa työnohjauksessa on koko keho liikkeessä, aktivoituu aivoissa useampia alueita ja aivoihin muodostuu uusia neuraalisia ratoja.  Näin voidaan saada aivan uudentyyppisiä oivalluksia ja ratkaisuja vaativiin tilanteisiin.

Työnohjaustilanteessa toimintamme hevosen kanssa perustuu pitkälle tunteisiin ja kokemukselliseen läsnäoloon. Hevonen ei ole kiinnostunut selityksistämme tai järkeilystämme vaan odottaa meiltä johdonmukaisuutta ja reilua johtajuutta. Tämän vuoksi johtamisen ja keskittymiskyvyn ongelmat sekä haasteet tunteidemme käsittelyssä heijastuvat helposti vuorovaikutukseemme hevosten kanssa.

Hevonen voi ohjata meitä myös luottamaan enemmän itseemme ja omiin kykyihimme tai päinvastoin. Ylimielisen käskyttäjän kanssa hevonen kieltäytyy yhteistyöstä. Nämä ovat seikkoja, joista meidän on hyvä olla tietoisia ja asioita, mitä pystymme kehittämään.

Ihmisen on välillä helpompi ottaa vastaan palautetta hevoselta kuin toiselta ihmiseltä hevosavusteiseen työnohjaukseen perehtyneen ohjaajan toimiessa tulkkina. Näin ihminen oppii koulutetun työnohjaajan avulla tunnistamaan ja ilmaisemaan selkeämmin mm. omia tunteitaan ja empatia sekä vuorovaikutustaidot kehittyvät. Hevonen on myös mitä parhain tietoisen läsnäolon opettaja.

Käytän itse hevosavusteisessa työnohjauksessa ratkaisukeskeistä ja kognitiivista viitekehystä, joihin sovelletaan toiminnallisia menetelmiä oppimisen ja oivalluksen syventämiseksi. Tilanteiden purussa käymme läpi toiminnan herättämiä kokemuksia, ajatuksia, tuntemuksia ja oivalluksia, jotka tehdään aina yhteydessä kokonaistilanteeseen. Hevosavusteisen työnohjauksen ohjaajan pitää osata asiansa ja käyttää hevosia, jotka hän tuntee hyvin.

Hevosavusteinen työnohjaus tuottaa hienoja oivalluksia ja onnistumisen elämyksiä. Toiminnan jälkeen purkutilanteissa kerrotaan omista kokemuksista, tunteista ja ajatuksista sellaisina, kun on ne kokenut. Hevosavusteisen työnohjauskerran päätyttyä olo on levollinen ja samalla energinen. Sitä jää odottamaan seuraavaa työnohjauskertaa!

Lämpimästi tervetuloa hevosavusteiseen työnohjaukseen. Varaa oma  aikasi TÄSTÄ (linkki vie Jaana Laurinvaaran sähköiseen kalenteriin). 

Miten minusta tuli minä?

Torstai 17.3.2016 klo 23.19 - KM, PsK Jaana Laurinvaara

Jokainen meistä on varmaan joskus miettinyt, miten itsestä on tullut juuri tällainen. Välillä meidän on vaikea hyväksyä kaikkia minuuteemme kuuluvia piirteitä ja toivoisimme olevamme ainakin hetkittäin toisenlaisia. Tämän hetkisen tiedon mukaan voidaan karkeasti sanoa, että sekä perimä että ympäristö vaikuttavat noin puoliksi  minuutemme kehittymiseen. Ympäristön vaikutus on siis todella suuri. Tätä on voitu tutkia, kun identtiset kaksoset ovat joutuneet heti syntymänsä jälkeen eri kasvuympäristöön ja viettäneet elämänsä erossa toisistaan.

Ihmisen minäkuva ilmenee tavassa, jolla hän kuvaa persoonaansa, omaa osaamistaan, kykyjään, tavoitteitaan, ihanteitaan ja odotuksiaan. Se on ihmisen päätösten ja elämän ratkaisujen eräänlainen kivijalka.  Minäkuva jäsentää siis ihmisen sisäisiä toimintoja ja ohjaa hänen käyttäytymistään.  Minäkuvan muodostumiseen ja muutokseen vaikuttaa tieto ja havainnot siitä, miten muut ihmiset suhtautuvat häneen.

Ihmistä sanotaan usein sosiaaliseksi eläimeksi. Olemme olemassa sosiaalisten suhteiden kautta ja niiden avulla. Identiteetin kehittyminen alkaa varhaisessa lapsuudessa ja jatkuu läpi koko ihmisen eliniän. Lapsen minäkuva syntyy peilisuhteen ja samaistumisen kautta. Koska lapsella ei ole aluksi käsitystä siitä, millainen hän on, näkee hän itsensä ikään kuin vanhempien tarjoamasta peilistä. Peilisuhteella ymmärretään siis vuorovaikutusta, josta käy ilmi, miten vanhemmat ja muut lapselle tärkeät ihmiset suhtautuvat häneen. Peilisuhde jatkuu ainakin murrosiän loppuun saakka.

Identiteetti on minän pysyvyyttä ja varmuutta kuvaava tunne, varmuutta siitä, kuka on ja keneksi on kasvamassa.  Identiteetin muodostuminen ei siis ole pelkästään nuoruuden kehitystehtävä, vaan identiteetin kasvu ja kehitys voi jatkua ihmisillä pitkälle aikuisuuteen edistäen samalla psykososiaalista hyvinvointia. Identiteetin kehittyminen vaatii yhteyden toisiin ihmisiin ja mahdollisuuden käyttää toisia ihmisiä peilinä, siis yhteisöllisyyttä.

Ihminen arvioi ympäristöään minäkäsityksensä kautta. Minäkäsitys on myös voimaantumisen kannalta keskeinen, sillä ihmisen käsitys itsestään on yhteydessä siihen, millaisia odotuksia hänellä on tulevaisuutta kohtaan ja miten hän arvioi omat voimavaransa. Vahvan itsetunnon omaava ihminen on saanut hyväksymisen kokemuksia uskoen kykenevänsä suoriutumaan tehtävistään ja suhtautuen luottavaisesti tulevaisuuteen. Heikon itsetunnon omaavalla ihmisellä ei tällaista kykyä ole. Häneltä voi puuttua usko itseen ja maailmaan. Elämän mielekkyys ei ole niin itsestään selvää, eikä sen seurauksena ole motivaatiota päästä tavoitteisiin ja tehdä päätöksiä. Itsetunto on yksi taustalla oleva tekijä, joka saa meidät suhtautumaan erilailla muutostilanteissa.

Nykyisin muutoksille alttiissa työelämässä vaaditaan oman minän ja identiteetin peilaamista, kyseenalaistamista, uudelleenjärjestelyä ja totuttujen rajojen ylittämistä. Ihmisen identiteetti muuttuu läpi koko elämän. Näin ollen on aina mahdollista lähteä tietoisesti kehittämään oman minuutensa sellaisia puolia, joihin haluaa panostaa.

Coaching ja työnohjaus tarjoavat erinomaisen paikan oman, varsinkin työminän ja ammatti-identiteetin peilaamiseen, kyseenalaistamiseen ja uudelleenjärjestelyyn valmentajan (coach) tai työnohjaajan toimiessa peilinä ja uudelleen opitun käyttäytymisen sparraajana sekä vahvistajana.

Minäkuva voi siis muuttua riittävän pitkäkestoisessa coaching- tai työnohjausprosessissa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa saadun palautteen kautta. Yksilö kyseenalaistaa saamansa palautteen seurauksena aiempia ajattelutottumuksiaan, minkä seurauksena oma suhtautuminen itseen muuttuu. Ryhmän jäsenet ja työnohjaaja/coach vahvistavat yksilön muuttunutta suhtautumista itseensä, joka heijastuu muuttuneena toimintana. Ryhmältä saadun palautteen avulla uusi minäkuva pääsee ”juurtumaan” ja yleistymään myös ohjauksen ulkopuoliseen maailmaan. Erittäin tärkeää on myös lähiympäristön myönteiset ja kannustavat reaktiot henkilön muuttuneeseen toimintaan, mikä ei aina ole kuitenkaan itsestään selvää.